Metsästäjä ilman koiraa. Jägare utan hund.

Hur många jägare har skjutit en fågel som i efterhand inte har hittats? Jag vågar påstå att det har hänt nästan alla, även mej. Det görs förberedelser före jakten, är ute på jakt och ifall det lyckas så får man fångst. Det finns inget mer irriterande än att det fällda viltet då inte hittas. År 2014 deltog jag första gången i jakt med apporterande hund. Det var en bekant med två jaktlabradorer som jagade och jag var där för att observera och lära mej mer om jakt. Det var intressant att se hur skolade hundar lyder och apporterar fågeln rakt i hand. Då jag alltid har fått simma eller vada efter det skjutna viltet, det var fint att se hur hundarna arbetade.

Vi träffades med min nuvarande vän år 2015, hon har lång erfarenhet av hund skolning och tävlingar för apporterande hundar. Då vi träffades var hennes svarta han jaktlabrador Lucky fem år. Lucky hade deltagit i flera jaktapporterings tävlingar (merit AVO1) och hösten 2012 deltog han första gången i riktig jakt. Från hösten då vi träffades har vi varit flera gånger på jakt tillsammans och hunden har alltid apporterat fågel som fågel oavsett vart den har fallit ner. Personligen har jag kunnat skjuta flera fåglar då hunden varit med, för hunden apporterar fåglarna och jag behöver inte själv vada ut i vassarna. Möjliga skadeskjutna fåglar apporterar hunden även vilket är en stor hjälp. Vid knipjakt vid havet är hunden ett stort hjälpmedel för apporteringen. Båten behöver inte knuffas i vattnet och ro efter fågeln för att sedan igen dra upp båten. Med hund kan jägaren koncentrera sig på inkommande fåglar och jakten då hunden sköter sin andel. Luckys ägares blogg: https://kvarnhallinlucky.blogspot.com/

Lucky noutaa lokkia metsästyskokeessa. Lucky apporterar trut vid jaktprov. Kuva/ Foto ASK

Jag jagar ännu mycket själv och det känns väldigt irriterande då jag ser en fågel på bra håll och vet att jag skulle kunna skjuta, men jag skulle inte kunna hämta fågeln. Möjligen skulle jag kunna hämta fågeln men det iskalla vattnen i november lockar inte att simma. I flera grupper på internet har det skrivits nu då duvjakten började att t.ex. "jag sköt 12 fåglar, fyra hittades inte". Tänk er hur många fåglar som kommer lämna oupphittade i höst för alla jägare tillsammans, skulle det då inte vara skäl att ta med någon som har en apporterande hund och ge dem någon fågel som tack istället för att de inte hittas? Självklart äter räv, mårdhund, kråkor etc. de fåglarna, men jag skulle istället se att det dyrbara viltet hittas och speciellt de som blir skadeskjutna. Länge sedan såg jag på nätet "apporteringsbörsen", en sida där hundägare kan anmäla sitt intresse för att delta i jakt med hunden. Nu finns det även en facebook sida som har gjort det lättare för jägare och hundägare att hitta varandra.

Ni hittar på nätet Finlands Retrieverorganisation rf och via dem finns det hundar som kan fås med till jakterna. Deras sidor är: https://www.facebook.com/groups/SNJnoutajaporssi/ https://www.facebook.com/suomennoutajakoirajarjesto/

https://www.snj.fi/

Finlands Retrieverorganisation rf

Finlands Retrieverorganisation rf (FRO) grundades 1963 som huvudorganisation riksomfattande för apporterande hundar och deras ägare. Organisationen har nuförtiden över 5800 medlemmar. FRO fungerar riksomfattande som ett nätverk för 20 regionala medlemsföreningar, FRO erbjuder rådgivning samt skolning och tävlings aktiviteter för alla apporterande raser. Till föreningen hör även olika rasföreningar, olika klubbar för raser och kennel sällskap. FRO har från början ansvarat för alla sex apporterande rasers avling. Stegvis har avlandet övergått till var och av rasernas rasförening.

Golden Ring ry, Labradorinnoutajakerho ry, Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry, Novascotiannoutajat ry är självständiga rasföreningar och ansvarar själv för rasernas avel. FRO fungerar fortfarande som organisation för två övriga apporterande rasers föreningar.

(Översatte texten från finska enligt det bästa jag kunde)

Det kan varmt rekommenderas att jägare tar kontakt med okända personer som har apporterande hundar, ni kan få nya vänner till jakterna och fåglarna fås tillvara.

Som "skytt" om höstarna då Lucky har varit med har en inte social hund alltid kommit och hälsat glatt på mig då han kommer ihåg att den där mannen skjuter oftast något att apportera. Luckys ägare har tagit en ny valp till familjen och låtit mig förstå att jag skulle ha möjlighet att låna hunden själv till jakt om ägaren inte skulle ha passligt.

Jägare och hund, båda stolta över bytet. Denna fågel skulle inte ha kunnat skjutas utan apporterande hund. Metsästäjä sekä koira, molemma ylpeitä saaliista. Tätä lintua ei olisi voitu ampua ilman noutavaa koiraa. Foto/Kuva ASK

Vänta nu, jag och hund själv på jakt!

Det känns konstigt då jag tänker mig själv och en hund ensam jagande, har aldrig tidigare jagat ensam med hund. Vi hade som yngre hund hemma, alltså är hundar ingen ny bekantskap. Detta ser jag som en möjlighet att lära mej mer om apporterande hundar och hur samarbete mellan hund och jägare är. Kanske vi har en apporterande hund i familjen någon gång?

De jägare som har hund/hundar säger ofta att de inte förstår jägare som inte har hund och jakt utan hund borde förbjudas. Nu då jag sett båda sidorna av detta kan jag förstå både dem med och utan hund. På grund av allergi kan vi inte nu ta en hund till familjen, nog skulle den dock vara till stor hjälp vid jakt. Därför hoppas jag att ni läsare som inte har apporterande hund men jagar och de med hund som inte jagar skulle vara i kontakt med varandra. På detta sätt har jag hittat en god vän att jaga med samt att hunden apporterar det dyrbara viltet. *************************************

Kuinka moni metsästäjä on ampunut linnun mutta sitä ei ole löytynyt jälkeenpäin? Uskallan väittää että melkein jokaiselle meistä on tapahtunut niin, myös itselleni. Ensin tehdään esivalmistelut jahtiin, käydään jahdissa ja jos onnistaa niin saalista myös tulee. Mikään ei ole niin turhauttavaa kun että tiputettua lintua ei silloin löydä. Olin mukana jahdissa missä käytettiin noutavaa koiraa ensimmäisen kerran vuonna 2014, kun olin tutun kanssa jahdissa kahden metsästyslinjaisen labradorinnoutajan kanssa. Oli aivan mahtavaa nähdä miten koulutettu koira tottelee ja noutaa linnut nätisti käteen. Omissa jahdeissa kun olen aina saanut mennä uimaan tai kahlaamaan lintujen perässä, niin tuo koirien työskentely oli hienon näköistä.

Vuonna 2015 tutustuin nykyiseen ystävääni jolla on pitkä kokemus koirien koulutuksesta sekä kilpailemisesta. Tuolloin hänen musta metsästyslinjainen labradorinnoutaja uros nimeltään Lucky oli viisivuotias. Lucky oli osallistunut moniin noutaja kilpailuihin (meriittinä AVO1) ja syksynä 2012 oli ensimmäistä kertaa metsästyksessä mukana. Siitä lähtien kun tapasin ystäväni olemme käyneet useassa jahdissa yhdessä ja koira noutaa linnun kuin linnun mihin ikinä tippuu. Olen itse pystynyt ampumaan paljon enemmän lintuja koiran ollessaan mukana sillä voin olla varma että hän noutaa ja minun ei itse tarvitse lähteä uimaan kaislojen sekaan, ja mahdolliset haavakot myös tulee talteen. Merellä kun olen metsästänyt telkkiä niin noutava koira on helpottanut riistan hakemisen. Aina ei tarvitse työntää venettä takaisin mereen, soutaa saaliin luo ja sitten takaisin. Koiran kanssa on voinut keskittyä metsästykseen ja lintuihin jotka ovat tulossa kaaveille kun koira hoitaa oman osuutensa. Luckyn omistajan blogi: https://kvarnhallinlucky.blogspot.com/

Ensimmäiset tupla tavit jotka ammuin Lucky:lle vuonna 2015. Första dubble krickorna jag sköt för Lucky 2015. Kuvaaja/ Fotograf ASK

Metsästän paljon edelleen yksin ja silloin on kieltämättä hieman orpo olo kun näen linnun hyvällä kohtaa ja tiedän että voisin ampua, mutta en saisi lintua noudettua. Tai kyllä linnun varmasti pystyisi noutaa mutta marraskuinen kylmä vesi ei houkuttele uimaan. Olen seurannut kuinka monet kirjoittavat metsästys ryhmissä esim. että "sain saaliiksi 12 lintua mutta neljä jäi löytämättä". Ajatelkaa kuinka monta lintua jää löytämättä syksyn aikana kaikilta metsästäjiltä, eikö olisi parempi ottaa mukaan joku koiran kanssa ja antaa hänelle muutama lintu vaivannäöstä mieluummin kuin että ne jäävät luontoon? Toki ketut, supikoirat, varikset ynm varmasti syövät ne mutta mieluummin näkisin että ne tulevat talteen varsinkin haavakot. Kauan sitten törmäsin netissä noutajapörssiin, sivu minne koiranomistajat pystyivät ilmoittamaan mielenkiinnon lähteä koiran kanssa jahteihin mukaan. Nykyään sama löytyy facebookissa, joka mielestäni on madaltanut kynnystä metsästäjien sekä koiraharrastajien kommunikoinnin löytämiseksi.

Netistä löytyy Suomen Noutajakoirajärjestö ry jonka kautta voi etsiä noutavia koiria mukaan jahteihin. Heidän sivunsa ovat: https://www.facebook.com/groups/SNJnoutajaporssi/ https://www.facebook.com/suomennoutajakoirajarjesto/

https://www.snj.fi/

Suomen Noutajakoirajärjestö ry

Suomen Noutajakoirajärjestö ry perustettiin vuonna 1963 noutajien ja noutajaharrastajien valtakunnalliseksi katto-organisatioksi. Sen jäsenmäärä on nykyään yli 5800. SNJ:n alaisena toimii koko valtakunnan kattava 20 alueellisen jäsenyhdistyksen toimintaverkko, joka harrastaa kaikkien noutajakoirarotujen neuvontaa sekä koulutus- ja koetoimintaa. Järjestöön kuuluu alueyhdistysten lisäksi rotua harrastavia yhdistyksiä, rotukerhoja ja kenneltoimintaa harrastavia yhdistyksiä.

SNJ on alunperin vastannut kaikkien kuuden noutajarodun jalostuksesta. Asteittain jalostustehtävät ovat siirtyneet kunkin rodun rotuyhdistykselle. Golden Ring ry ja Labradorinnoutajakerho ry sekä  vuoden 2001 alusta Flattikerho uudella nimellä Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry ja vuoden 2012 alusta Novascotiannoutajat ry itsenäisinä rotujärjestöinä  vastaavat omien rotujensa jalostuksesta. Kahden muun noutajarodun rotujärjestönä SNJ toimii edelleen. Lähde:https://www.snj.fi/snj/

Suosittelen vahvasti metsästäjiä ottamaan rohkeasti tuntemattomia ihmisiä mukaan koirien kanssa, voi löytyä hyviä uusia ystäviä harrastuksen kautta ja linnut tulevat talteen.

Itse kun olen ollut "pyssymiehenä" syksyisin Lucky koiran ollessaan mukana, niin muuten ei niin sosiaalinen koira tervehtii iloisesti minua kun muistaa että tuo mies yleensä ampuu noudettavaa. Luckyn omistaja on ottanut uuden pennun perheeseen ja vähän vihjaillut että voisin mahdollisesti saada lainata koiraa yksin jahtiin, jos omistajalla sattuisi olemaan esteitä sinä päivänä.

Hetkinen minä ja koira, yksin metsällä!

Tuntuu kummalliselta ajatella että menisin itse koiran kanssa jahtiin sillä en ole aikaisemmin ollut yksin koiran kanssa jahdissa. Toki meillä oli nuorena kotona koira, joten ei koirat ole mikään uusi tuttavuus. Mutta katson tätä mahdollisuutena tutustua paremmin noutajiin ja miten työeskennellä yhdessä, ehkä minulla on jonain päivänä oma noutaja talossa?

He metsästäjät joilla on koira/ koiria sanovat usein että eivät ymmärrä metsästäjiä jotka ovat ilman koiraa ja se pitäisi lailla kieltää. Itse ymmärrän väitteen molemmat puolet. Allergian takia emme voi tällä hetkellä ottaa koiraa perheeseen, mutta kyllä siitä olisi siitä todella iso hyöty jahdissa. Siksi toivon että te lukijat jotka metsästätte ilman koiraa tai teillä on koira mutta ette metsästä, olisitte yhteydessä toisiinne. Niin kuin minä olen saanut hyvän ystävän jonka kanssa höpötellä jahdin parissa sekä koira joka hoitaa arvokkaan riistan talteen.